Maanantaita piristää- Tampere

Tampere, tuo Pirkanmaan helmi. Niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana. Mun ihan ehdoton ykkösystävä asuu tässä lukuisien järvien, mustanmakkaran ja Pyynikin munkkien pienessä-suuressa kaupungissa. Harmittavan harvoin sitä kuitenkaan tulee käytyä Tampereella, tai jos tulee niin sinne reissaaminen on aina pitkän ja harkitun etukäteisuunnittelun tulos ja paikanpäällä ollaan vähintäänkin vuorokausi.

Pari viikkoa sitten päätin kuitenkin repäistä ja lähteä Tampereelle päiväreissulle. Onnibussi tarjosi edukkaan menomatkan ja VR, tarjouslipullaan, lähes yhtä edukkaan paluun.

Ulkomailla asuessa sitä usein vapaapäivinä lähti päiväreissuille vähän kauempana oleviin kaupunkeihin. Pitäisi tehdä samaa täällä kotimaassakin enemmän, reissu nimittäin suorastaan valaisi mun tuolloisen maanantai päivän.

Uusi ostoskeskus-Ratina

Saavuin Tampereelle iltapäivästä kolmen aikaan ja ystäväni ollessa vielä töissä, jäi minulle pieni hetki aikaa piipahtaa Tampereen uudessa ostoskeskuksessa Ratinassa. Ratinan ostari on kätevästi aivan Tampereen linja-autoaseman kupeessa, eli Onnibussista oli vain muutaman askeleen laukka ostosten pariin. Ostari on jopa lähempänä kuin linja-autoaseman toisella puolella sijaitseva Koskikeskus, eli tulevaisuudessa tiedän linja-automatkojen eväsostostenkin hoituvan nopeammin täällä. Alakerran ruokamarketti näytti todella houkuttelevalta.

Ratina kiilteli uutuuttaan. Ostoskeskuksessa oli lähes kaikki Suomesta löytyvät ketjuliikkeet edustettuna. Ravintola- ja kahvilatarjontaa oli runsaasti. WC-tilat siistit, mutta hieman vaikea löytöiset. Tyyliltään ostari oli sitä tuttua ja turvallista suomalaista. Ei oltu oikein uskallettu irroitella. Tosin WC-tilojen jonotuspuolella, jalkoja olisi voinut odotellessa ristiä vaikka keinun kyydissä.

Kaikessa kiiltävyydessään ostari on varmasti kuitenkin kova kilpailija vieressä hiljalleen rapistuvalle Koskarille.

Ruusuisia lenkkimaisemia

Ihan hirvittävän kauaa en kerennyt ostoksia tekemään, kun ystäväni jo kurvasi autoineen paikalle ja nappasi minut matkaan. Matka jatkui kohti Hatanpäätä ja ystäväni kotia. Vietettiin mukava iltapäivähetki rupatellen ystäväni ja hänen lastensa kanssa, nautittiin myös nimpparijäätelöt pikku Mayabellan nimipäivän kunniaksi.

Rattoisan lapsiperhehetken jälkeen kaverini mies saapui kotia ja otti lapsoset huostaansa. Minä ja ystäväni suunnattiin urheilullisesti kävellen takaisin kohti Tampereen keskustaa.

Tallusteltiin Pyhäjärven järvenrantamaisemissa ja pysähdyttiin vähän pidemmäksi aikaa ihailemaan Hatanpäänpuiston arboretumin ruusuja.  Arboretum sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä keskustasta Pyhäjärven rannalla. Ruusupuisto on kukassa ollessaan aivan huikaisevan kaunis ja puistoalue muutenkin ehdottomasti visiitin arvoinen. Kesäaikaan puistossa on myös kesäkahvila, mutta me ei tällä kertaa pysähdytty kaffeelle, vaan jatkettiin painelua kohti keskustaa.

Kun ovet ei aukene

Keskustassa meidän oli tarkoitus mennä tapaksille Inez-tapasravintolaan. Oon tylsä, mutta aina kun olen Tampereella haluan syödä täällä. Tapakset ravintolassa ovat aivan sairaan hyviä. Nyt kuitenkaan ei onni kolkutellut, sillä ravintola- Inez oli maanantaisin suljettu. Seuraavaksi suuntasimme katsomaan pikkupurtavaa 2H+K-ravintolan baaripuolelta. Myös tämä oli suljettu. Kiersimme keskustan katuja ja totesimme, että pikkupurtavan etsijöille Tampere ei tarjoa paljoakaan maanantaisin. Ystäväni ehdotti että menisimme Soho -ravintolaan, mutta siinä vaiheessa minun nälkäni oli pikkupurtavaa suurempi ja jostain kantautui nenään kanansiipien tuoksu.. Siipiweikot -ravintola oli nurkan takana, joten sinne sitten päädyimme. Siivet olivat perinteisen hyvät. Annoksesta jäi vähän rasvainen maku suupieliin. Syöpöttelyn jälkeen kävimme vielä viinilasillisilla siellä Sohossa ja heidän pikkupurtava -listansa näytti kyllä sen verta hyvältä, että seuraavan kerran sinne sitten. Tosin seuraavan kerran valitsen päiväreissun päiväksi jonkun muun kuin maanantain.

Parasta kaikessa

Loppujen lopuksi maanantaipäivän iltapäiväreissuni Tampereelle oli hyvinkin simppeli. Piristävän siitä teki rakas ystävä, soljuva keskustelu, yhdessä olo, ilo ja maiseman vaihdos. Reissaamisen ei tarvitse aina olla huikean jännää ja eksoottista. Ihan perusjutut ja pikkureissut voi tehdä maanantai iltapäivästäkin hitusen paremman.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *